PAITSI jos ei ole edes mennyt nukkumaan, niinkuin allekirjoittanut. Tässä oon taas kökkinyt ja kökin kunnes pitää nostaa ahteri ylös ja mennä kahvinkeittoon. Töihin lähtö siis edessä ja bussikyydillä, sattuneesta syystä.
Ensimmäinen linkkari (en tiedä mistä moinen ilmaisu on mukaan tarttunut) lähtee kuudelta, tai niillä main, täällä se ei ole niin tarkkaa…
Päätä särkee pelkästä ajatuksesta, reilut pari tuntia matkaan kuluu kaikkinensa, oikeestaan kaksi ja puoli. Huoh.
Neljä päivää kotona ja unirytmi on taas heittänyt häränpersettä. Tai eihän mulla sellaista kuin unirytmi oo oikeestaan ollutkaan, liekö koskaan. Tai jos onkin, niin siitä on aikaa. Paljon. Jos sen jonkunlaiseen järjelliseen rytmiin onnistuu työn varjolla viikon aikana saamaan niin varmaa on että viikon lopulla se on taas sekaisin. Oon vaan semmonen yökyöpeli, ei sille mitään voi.
4 tou
