Putkaa linnaa vankeutta?

Päivä alkoi lupaavasti eli heräsin ajoissa, kerrankin. Edellisenä päivänä oli sellainen fiilis, että pitäis varmaan mennä äireen luo yöksi eikä lähteä ajamaan yön selkään, kotiin. Mutta lähdinpä kuitenkin. Ei siinä mitään, kotona on mukavaa. Koiria, kissoja, lapsia ja hevosia, runsaasti. Ilta meni kivasti lasten kanssa rupatellessa.
Niin, se aamu. Lähdin hyvissä ajoin ajelemaan töihin, nauttien ykköstien rauhallisuudesta verrattuna aikaisempaan; motarin uusi osuus Lohjalle on vaikuttanut huomattavasti ykköstien rekkajonoihin, niitä ei siis enää ole. Ja minä TYHMÄ olin kuvitellut ettei pjaskalakit viittis enää pystyttää tutkaa moiselle, mutta luulo oli väärä, tutkaan ajoin vaikka vastaantulijalta tuli vinkki johon en valitettavasti ehtinyt reagoimaan. Ylinopeutta kuudenkympin pikku pätkällä, reilusti. Eikä siinä vielä kaikki, autovero rästissä ja kärry katsastamatta. No kilvethän siinä lähti.
Siinä mie sitten tönötän kilvettömän kärryn vieressä tytärtä odotellen ja kiroillen, vaikka omaa syytähän tää kaikki oli. Kuinka monta kertaa oli mielessä tarkistaa katsastus ajankohta rekkareista, mutta ei ollut mukamas koskaan aikaa. Hmm, olisko siihen mennyt se pari sekuntia. Oon kyllä tosi kiireinen ihminen ilmeisesti.
Työpaikalla piti luonnollisesti keksiä joku tekosyy tunnin myöhästymiselle ja kerrankin olin tyytyväinen että omistin vanhan auton, sen niskoille oli helppo vierittää syy, vanhat autot kun saattaa hajota aivan yllättäen jopa kesken ajon, niin kuin tässäkin tapauksessa pääsi käymään. Vähän kyllä pelotti työkavereiden kysymykset kun en autoista ja niiden käyttäytymisestä tiedä mitään, ja tulihan niitä: savuttiko se? syttyikö peräti palamaan? mitä, sammui kesken ajon? mitäs teit? ihanko yksin työnsit sen tien sivuun? No ööh, juu. Tais ne uskoa. Tai sitten olivat vaan niin tahdikkaita etteivät viitsineet enempää kysellä.
No joo, eihän tässä mitään puolusteltavaa ole, oma moka, tai siis useampi Sakkojakin tuli. Ja kortti lähti. Että näin meillä.