No siis, tuo nyt oli ensimmäinen sana mikä tuli mieleen kun kuvaavaa otsikkoa hain. Rampa. Pienestä asti olen musiikkia kuunnellut, paljon. Alle kymmenvuotiaana mm. Dylania, Pretty Things oli yksi lemppareista, Emerson Lake & Palmer, joka on monelle jopa tuntematon, ja paljon paljon muuta. Sitten tuli useamman vuoden tauko, syystä jota tiedä en, tai voin vain arvailla, ja nyt taas, aamusta iltaan, kotona ja töissä. Mutta kyllä se vaan niin paljon antaa, varsinkin tällaselle jolla ei elämää oikeestaan ole.
Nyt vähän kyllä itkettää 
voiko kauniimpaa tähän tilaan olla, John Hiatt – Have a little faith in me… voi kyynel. Huoh, on tää rankkaa.
Enkä nyt oikeestaan tiedä mikä pointti tässä jutussa oli, kunhan ruikutan.
12 tam
