Jo toinen luuri syöty viikon sisällä 
Asialla omat mussukat luonnollisesti. Ei niin harmittais jos puhelimet ei olis olleet työkaluja, mutta kun olivat. Tämä viimenen tappo oli vielä kohtalokkaampi kuin edellinen, syystä että nyt meni myös kortti. Uusi luuri on jo tilattu mutta ei se nyt sitten riitäkään. Huoh, nice little doggies. Pomo on varmaan myös tyytyväinen, silittänee päätä. No, eipä oo kukaan häirinnyt vapaata viikonloppua turhilla lätinöillä, mikä on aina helpotus.
Mitenhän sitä ennen pärjättiin ilman moisia kiusankappaleita? Nykyään ei tulisi mieleenkään mennä esim. mettälenkille ilman puhelinta, tai no onhan se joskus unohtunut, mutta ei tarkotuksella. Jos jotain sattuu, koira loukkaa kinttunsa tai itse joutuu kärmeksen purtavaksi, mitäs sitten? Raahaanko tommosen kolkytkiloisen lähimetsästäkään, jonne on matkaa n. kilometrin verran, ja miten? Kantamalla? Ja yleensä niitä kolkytkiloisia on mukana kolme. Aika ahdistava ajatus. Ja kyynpuremaankin voi kuolla, tai ainakin taju lähtee jos sopivaan paikkaan iskee, esim. laskimoon. Tosin siinä vaiheessa on aivan sama onko se puhelin mukana vai ei.
Kerroppa alle kymmenvuotiaalle ajasta, jolloin perheissä oli yksi puhelin, sijaintina yleensä eteinen, johon sen soidessa vastasi se joka sattui kotona olemaan. Eivät usko vaan pitävät sadunkertojana.
