Eh, suureellisesti alkaa mutta menköön! Ensimmäinen blogini (jota kukaan ei lue) ja nytpä huomaan ettei mulla paljon sanottavaa tänään löydy…
Viime päivinä paljon (ainakin minua) puhuttanut OE:n “isku” tehotuotantokanaloihin ja -sikaloihin ja sen saama julkisuus on luojan kiitos viimeinkin avannut esim. jälkikasvuni silmät. Asian puolesta toitottanut jo vuosia mutta kuuroille korville! Mutta nyt, luomupossua jouluksi! Naapurustossa on näitä eläinten keskitysleirejä, maalla kun asun, ja OE:n sivuilta löytyi kuvamateriaalia myös tämän seudun laitoksista. Mutta jäitä hattuun vaikka sydän märkänis; ei kai voi muuta tehdä kuin omalta osaltaan yrittää vaikuttaa läheisten ihmisten asenteisiin, paasata ja taas paasata.
Väitin, ja väitän vieläkin, että kesällä lenkillä ollessani ja lähestyessäni yhtä näistä laitoksista mukanani ollut koira yhtäkkiä jähmettyi paikoilleen ja sitten minäkin sen kuulin: possun kiljumista. Se loppui kuin veitsellä leikaten. Kohta se alkoi uudestaan, eri yksilö? Ilmeisesti. No, täytyyhän sikalan omistajankin syödä… Koira ei suostunut ottamaan enää askeltakaan.
Netti on täyttynyt luomutilojen linkeistä ja Anttilan mamma vannoo että nämä rikolliset saavat ansionsa mukaan, siis nämä luvatta kuvaamaan tunkeutuneet aktivistit. Mutta tarkoitus pyhittää keinot, ja on hienoa että keskutelua on syntynyt, vihdoinkin.
