Äireenpäivää

cucca

Valkkarihan se siinä

Kohta pitää herätä

PAITSI jos ei ole edes mennyt nukkumaan, niinkuin allekirjoittanut. Tässä oon taas kökkinyt ja kökin kunnes pitää nostaa ahteri ylös ja mennä kahvinkeittoon. Töihin lähtö siis edessä ja bussikyydillä, sattuneesta syystä.
Ensimmäinen linkkari (en tiedä mistä moinen ilmaisu on mukaan tarttunut) lähtee kuudelta, tai niillä main, täällä se ei ole niin tarkkaa…
Päätä särkee pelkästä ajatuksesta, reilut pari tuntia matkaan kuluu kaikkinensa, oikeestaan kaksi ja puoli. Huoh.
Neljä päivää kotona ja unirytmi on taas heittänyt häränpersettä. Tai eihän mulla sellaista kuin unirytmi oo oikeestaan ollutkaan, liekö koskaan. Tai jos onkin, niin siitä on aikaa. Paljon. Jos sen jonkunlaiseen järjelliseen rytmiin onnistuu työn varjolla viikon aikana saamaan niin varmaa on että viikon lopulla se on taas sekaisin. Oon vaan semmonen yökyöpeli, ei sille mitään voi.

Putkaa linnaa vankeutta?

Päivä alkoi lupaavasti eli heräsin ajoissa, kerrankin. Edellisenä päivänä oli sellainen fiilis, että pitäis varmaan mennä äireen luo yöksi eikä lähteä ajamaan yön selkään, kotiin. Mutta lähdinpä kuitenkin. Ei siinä mitään, kotona on mukavaa. Koiria, kissoja, lapsia ja hevosia, runsaasti. Ilta meni kivasti lasten kanssa rupatellessa.
Niin, se aamu. Lähdin hyvissä ajoin ajelemaan töihin, nauttien ykköstien rauhallisuudesta verrattuna aikaisempaan; motarin uusi osuus Lohjalle on vaikuttanut huomattavasti ykköstien rekkajonoihin, niitä ei siis enää ole. Ja minä TYHMÄ olin kuvitellut ettei pjaskalakit viittis enää pystyttää tutkaa moiselle, mutta luulo oli väärä, tutkaan ajoin vaikka vastaantulijalta tuli vinkki johon en valitettavasti ehtinyt reagoimaan. Ylinopeutta kuudenkympin pikku pätkällä, reilusti. Eikä siinä vielä kaikki, autovero rästissä ja kärry katsastamatta. No kilvethän siinä lähti.
Siinä mie sitten tönötän kilvettömän kärryn vieressä tytärtä odotellen ja kiroillen, vaikka omaa syytähän tää kaikki oli. Kuinka monta kertaa oli mielessä tarkistaa katsastus ajankohta rekkareista, mutta ei ollut mukamas koskaan aikaa. Hmm, olisko siihen mennyt se pari sekuntia. Oon kyllä tosi kiireinen ihminen ilmeisesti.
Työpaikalla piti luonnollisesti keksiä joku tekosyy tunnin myöhästymiselle ja kerrankin olin tyytyväinen että omistin vanhan auton, sen niskoille oli helppo vierittää syy, vanhat autot kun saattaa hajota aivan yllättäen jopa kesken ajon, niin kuin tässäkin tapauksessa pääsi käymään. Vähän kyllä pelotti työkavereiden kysymykset kun en autoista ja niiden käyttäytymisestä tiedä mitään, ja tulihan niitä: savuttiko se? syttyikö peräti palamaan? mitä, sammui kesken ajon? mitäs teit? ihanko yksin työnsit sen tien sivuun? No ööh, juu. Tais ne uskoa. Tai sitten olivat vaan niin tahdikkaita etteivät viitsineet enempää kysellä.
No joo, eihän tässä mitään puolusteltavaa ole, oma moka, tai siis useampi Sakkojakin tuli. Ja kortti lähti. Että näin meillä.

Anni tykkää pupuista :)

Ihana Anni:

Yuutuubi

Laitampa tähän yhden videon jonka bongasin youtubesta. Video on tosi kivasti tehty ja musiikkikin edustaa just sitä genreä mitä tänä päivänä tulee kuunneltua. Muutkin tämän saman tekijän videot, SongsToFly, on katsomisen arvoisia, suosittelen

Loma lähenee loppuaan

Talviloma siis jota on pantattu koko talvi “pahan päivän varalle”, mutta kun sitä ei koskaan koittanut ( ) niin tämä viikko tuli sitten maattua kotona…
Juuret kasvaa persuuksista ja uppoutuu tähän koirien kaluamaan nahkasohvaan. Eli juu, hyödyllisesti tuli käytettyä tämäkin viikko, done nothing ! Vaan ei se mitään, ehtiihän tota joskus myöhemmin sitten.
Musiikkia on kyllä tullut kuunneltua, runsaasti. Ja oon nyt ylpeä subscriber Last.fm:ssä, eli maksava asiakas jonka pitäisi saada himpun verran parempaa kohtelua kuin tavis kuuntelijan. Mitään eroa en oo kyllä vielä huomannut ja tuskin tulen huomaamaankaan. Ai niin, profiilikuvan alle tuli pieni musta laatikko jossa lukee “subscriber”. Öh, onhan se 2,5 euron arvoinen / kk. Onhan?

“Julkinen” apina

Blogi oli puolisen vuotta suljettu ulkopuolisilta, siis salainen vaikkei täällä mitään salaisuuksia paljasteltukaan. Ja käykö täällä mukamas sitten joku? Noh, olipahan vaan sellainen olo että jonnekin piti saada purkaa, ja mikä onkaan parempi tapa purkaa kuin kirjoittaa kaikki ulos. Johan helpottaa, tai helpotti ja all the bad is gone
Nyt olis tarkoitus ryhdistäytyä ja yrittää laittaa muistiin KAIKKI, tai ainakin lähes.
Joskus (lähi)tulevaisuudessa. Ehkä

Rampa

No siis, tuo nyt oli ensimmäinen sana mikä tuli mieleen kun kuvaavaa otsikkoa hain. Rampa. Pienestä asti olen musiikkia kuunnellut, paljon. Alle kymmenvuotiaana mm. Dylania, Pretty Things oli yksi lemppareista, Emerson Lake & Palmer, joka on monelle jopa tuntematon, ja paljon paljon muuta. Sitten tuli useamman vuoden tauko, syystä jota tiedä en, tai voin vain arvailla, ja nyt taas, aamusta iltaan, kotona ja töissä. Mutta kyllä se vaan niin paljon antaa, varsinkin tällaselle jolla ei elämää oikeestaan ole.
Nyt vähän kyllä itkettää voiko kauniimpaa tähän tilaan olla, John Hiatt – Have a little faith in me… voi kyynel. Huoh, on tää rankkaa.
Enkä nyt oikeestaan tiedä mikä pointti tässä jutussa oli, kunhan ruikutan.

Vuosi vaihtui

Hyvää uutta vuotta 2009, ja pakkasillahan tuo alkoi. Mikä siis kaiken tämän loskapaskan jälkeen on erittäin tervetullutta, kuoleepahan noi ripskapöpötkin koirista, toivottavasti. En nyt enää muista oonko kirjottanut tänne millä kielellä? No, suomeksi kai, nyt ainakin menee näin. Ja mitäs väliä sillä oikeestaan edes on, eihän näitä kukaan pääse lukemaan

Räpätään ruottiksi

En tiedä mikä siinä särähti korvaan, kielessä nimenomaan Aiemmin on suomenkielellä räppääminen kuulostanut jotenkin väkinäiseltä, apinoidulta, mutta siihen on jo korva tottunut, sitähän tunkee joka tuutista nykyään. Mutta tänään kuultu räppi ruotsiksi Ruotsihan on herrasväen kieli, ei sillä sovi runoilla kovin ankeista asioista. Tai totta puhuakseni en järkytykseltäni saanut kuunneltua kappaleen sanoja ollenkaan, hirnuin vaan itsekseni. Perinteinen räppihän kuuluu kadulle ja sen PITÄÄ olla masentavaa, kertoa elämän raadollisista realiteeteista… Tietääkö ne ruottalaiset oikeesti mitään semmosesta? Tai no, onhan niillä niitä maahanmuuttajia. Vaikka taitaa Ruotsi olla maahanmuuttajille paratiisi verrattuna nyt vaikka tähän meidän umpimielisten junttien periferiaan.
Tässä olis ruottalaista räppiä, raadolla eli ilman. Ja kyllä se hassulta kuulostaa, edelleen. Timbuktu från Sverige och räp på svenska